Väyrysanalyysi

Tässä Väyrysepisodin viime käänteitä seuratessa. Kritiikkinä häntä kohtaan, ei poliittisia puolueita tai suuntauksia sinällään. Paitsi populismia.

Väyrysen ongelma ei todellakaan ole poliittisen asiantuntemuksen ja sen mukaisen syvällisen ymmärryksen puute. Ongelma on vain populistinen pelaaminen, jolla vedetään mutkia suoriksi, jos ei suorastaan valehdella. Tematiikasta esimerkiksi Suomen eroaminen EU:sta ja sen mukaan valuutan vaihtaminen markkaan. Pohjoismaisen yhteistyön utopia, romantisointi, jonka voisi tulkita jopa Venäjän kainaloon halajamiseksi. Väyrysellä pitäisi juuri sitä ymmärrystä sen verran olla, että tietäisi miten nämä toimenpiteet eivät olisi mikään taikatemppu onneen ja auvoon, sisältäisivät joukon uusia ongelmia. Väyrynen on joskus myöntänyt, ettei valuutan vaihto ehkä ole ongelmatonta, mutta muuten hän ei ole käsitellyt riskejä ollenkaan.

Faktabaari.fi käsittelee sivuillaan useita Paavon vedätyksiä presidentinvaalikeskusteluissa. Erityisen törkeä oli väite galluppien manipuloinnista kannatusluvuissa, äänestyskäyttäytymisen ohjaamiseksi vapaissa vaaleissa. Vaalitulos osoitti galluppien olleen oikeassa.

Väyrynen on ymmärtänyt populismin mahdollisuudet ja kokeilee niillä. Viha tai tyytymättömyys olemassaolevia hallintoauktoriteetteja kohtaan, nationalismin korostaminen globalisaation sijaan, henkilöön meneminen sisältökysymysten sijaan. Kannattajat hyväksyvät valehtelemisenkin, tuulesta temmatut väitteet, kunhan se menee omien ihanteiden puolesta. Tuttua Donald Trumppia.

Väyryselle politiikaksi ja puolueeksi riittää oman itsensä ja ajatustensa kloonaaminen. Toimiminen itsensä perustaman Kansalaispuolueen parissa osoittaa, että hän ajattelee sen olevan käsikassara, jolla voi tehdä mitä haluaa – tarvittaessa vaikka tuhota. Demokratian silmänlumeeksi sen johtoon nostetaan itsensä lisäksi muita nimiä. Jotka ollessaan eri mieltä – omaa tahtoaan osoittaessaan – ovat rikosilmoituksen arvoisia.

Ja mitä tähän Kansalaispuolueeseen tulee, niin toimittaja Pekka Ervastia mukaellen, kyse on muutaman kymmenen henkilön ompeluseurasta, jolla todennäköisesti ei koskaan ole valtakunnallista merkitystä poliittisessa päätöksenteossa.

Mielestäni tässä on mukana ikääntyvän ihmisen käytöstä, josta Tuomas Enbuske teki blogissaan selväksi, että käytös ei ole ongelmatonta. Omien kokemusten mukaan ikääntymisessä on mahdollista, että jos ei nyt suoranaisesti arvostelukyky heikkene, niin oma mukavuusalue kapenee. Samoin kyynistyminen jos ei suoranainen sellaisen kaiken kieltäminen, joka ei mahdu omaan ymmärrykseen. Ei ole enää niin avoin, kykenevä vastaanottamaan uusia avauksia ja ideoita, vaikka ne olisivat kuinka huolellisesti perusteltuja. Maku- ja mielipideseikkojen muuttuminen faktoiksi, niiden fanaattinen puolustaminen sekä tämän mukaan kuurous eriäville näkemyksille. Kuvitelma, että maailman asiat pyörivät oman navan ympärillä. Yhteistyökyvyttömyys, kyvyttömyys kompromisseihin. Vanhenemista vastaan taistelu, jolle sivulliset joutuvat sijaiskärsijöiksi. Pressiklubissa 9.3. Paavon hyvin tunteva toimittaja Pekka Ervasti puhui käytöksen syiden hakemisesta “psykologian, psykiatrian ja kohta myös geriatrian puolelta”.

Vertailun vuoksi voisi ottaa Mauri Pekkarisen, joka on lienee roolinsa muuttumisen hyväksynyt, vaikkei silti arvovaltaansa ja näkemysiensä arvostusta menettänyt. Tosin Salla Vuorikosken mukaan Maurilla on taipumusta menettää malttinsa toimittajiin ja eri mieltä oleviin kollegoihin.

Arvostelukyvyn ongelmista esimerkki näyttää olevan kuvitelma siitä, että jossain on joku ”kansa” joka tukee Väyrystä ja nostaa tämän poliittiseen johtoon. Tätä vaihtoehtoa ei ainakaan Helsingin Sanomat liputa, vaikka voisi yrittää selittää, että suosiota löytyy Kepun kannattajien ulkopuolelta. Väyrysen äänisaaliiseen presidentinvaaleissakaan (noin 185000 ääntä) on turha vedota, ainakin jos muistaa ettei Pekka Haaviston saalis edellisten presidentinvaalien toisella kierroksella (miljoona ääntä) ei tehnyt Vihreästä puolueesta ylivoimaista voittajaa eduskuntavaaleissa v. 2015 (253000 ääntä, 8,5 % kannatus). Luonnollisesti järkkymätön usko voi olla pelkkää pokerinaamaa ja markkinointitaktiikkaa, mutta en ihmettelisi, jos harhakuvitelmaa. Pettymys pressanvaalien ennakkoääniin, pokerin pettäminen, näkyi parin sekunnin ajan Paavon kasvoilta.

Sinänsä minusta Väyrysellä ei pitäisi olla mitään hävittävää – jos ei arvovaltatappio siitä, ettei päässyt Sipilän hallitukseen ministeriksi. Ja sen kostaminen. Tai vastaan taistelu siitä, että joutuu jättämään poliittisen kentän toisille. Veikkaisin jälkimmäistä. Ajan kulku, jota ei voi voittaa mutta kannattaisi hiljaa hyväksyä. Pekka Ervastin mukaan taustalla voisi olla vielä myös haave Suomen presidenttiydestä, siihen takertuminen.

Tämä ei näkyisi julkisuudessa eli mediassa nykyisessä määrin, jos fanaattinen änkyröinti ei olisi niin viihdyttävää ja klikkauksia keräävää. Väyrynen presidentinvaalikisassa sai aikaan parempaa realityshowta. Iltapäivälehtien kohdalla väyrysnostot ymmärrän, kireässä kilpailussa. Mutta en esimerkiksi sitä, että YLE on mukana samassa leikissä, samoin eväin.

Advertisements

Author: guitarkonkari

Kirjoitan tänne ajatuksia harrastuksistani sekä muista asioista. Twitter: @guitarkonkari

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s